Naisten täydet poliittiset oikeudet 100 vuotta

Naiset ja politiikka – historiasta nykyhetkeen

Naisten täydet poliittiset oikeudet 100 vuotta -toimikunta ja Saara Tuomaala

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus täyttää 100 vuotta vuonna 2006. Suomalaiset naiset saivat valtiollisen äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa ja kolmantena maailmassa, vaalikelpoisuuden toisena maailmassa. Venäjän tsaari Nikolai II allekirjoitti asetuksen yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta 30. päivänä kesäkuuta 1906. (Ks. Vuoden 1906 valtiopäiväasetus (PDF))

Äänioikeuden myöntämistä edelsi Suomessa kiivas poliittinen liikehdintä venäläistämistä vastaan. Taistelu äänioikeudesta liittyi suomalaisten pyrkimykseen säilyttää valtiollinen autonomia osana Venäjää. Myös suomalainen naisliike taisteli ääni- ja vaalioikeuden myöntämisestä naisille. Työläisnaiset olivat voimakkaasti mukana organisoimassa vuoden 1905 suurlakkoa, mikä osaltaan vakuutti työväen miehet naisten kypsyydestä poliittiseen täysivaltaisuuteen. Muutoin mielipiteet poliittisten oikeuksien myöntämisen laajuudesta vaihtelivat naistenkin kesken luokka-aseman mukaan. Nikolai II piti poliittisten oikeuksien täysimääräistä ulottamista naisiin Suomen sisäisenä asiana.

Kansanedustajain vaalit järjestettiin maaliskuussa 1907 ja eduskunta kokoontui ensimmäiseen täysistuntoonsa 30.6.1907. Eduskuntaan valittiin 19 naista, mikä oli 9.5 % kansanedustajien kokonaismäärästä. Suomalaisnaiset käyttivät ensimmäisinä maailmassa parlamentaarista edustusoikeuttaan. Äänioikeuden juhlavuotena on mahdollisuus nostaa esiin naisten saavutuksia politiikan alueella sekä tarkastella erityisesti varhaisten pioneerien toimintaa ja äänioikeuskamppailua. Merkkivuoden juhlinnassa on mahdollisuus saavutusten lisäksi ottaa esille tulevaisuuden näkymiä ja niiden asettamia haasteita. Naisten osuus politiikan päättävissä elimissä ei esimerkiksi vieläkään, sadan vuoden kuluttua oikeuksien saavuttamisesta ole noussut naisten väestöosuuteen eli noin puoleen äänestäjäkunnasta.

Suomalaisnaisten ja politiikan välisissä yhteyksissä tulee esille muutosten rinnalla pitkäaikaisia kehityslinjoja. Naisten aktivoituminen oli alkanut jo ennen äänioikeuden saavuttamista 1880- ja 1890-luvulla osana yleistä kansalaisaktivoitumista ja poliittisen yhteiskunnan syntyä. Kansallinen herätys ja kansallinen sivistyshanke saivat naiset mukaansa. Naiset järjestäytyivät aluksi miesten rinnalla kansalaisjärjestöihin, erityisesti raittiusliikkeeseen ja osaksi kehittyvää poliittista kenttää, jota alkoi jakaa ero porvarilliseen ja sosialistiseen puoleen. Vuosisadan vaihteessa naisten toiminta eriytyi myös naisten omiin yhdistyksiin ja järjestöihin, vaikka suomalaisnaisille tyypillisenä piirteenä pysyi järjestäytyminen miesten rinnalla. Naisten poliittinen toiminta niin Suomessa kuin muualla nousi – ja nousee yhä – pitkälti arkipäivän ongelmista ja haasteista. Niihin kuuluvat naisten ja lasten asema, kysymykset perheestä ja työelämästä, koulutuksesta ja kasvatuksesta, terveydestä ja sosiaalihuollosta. Naisia on kiinnostanut yli puoluerajojen näiden keskeisten kysymysten moraalinen ja eettinen pohdinta ja muotoilu, vaikka käytännön ratkaisuehdotukset ovat välillä eronneet toisistaan. Miehisiksi mielletyille politiikan alueille, talous- ja ulkopolitiikkaan sekä ylimpään vallankäyttöön naiset ovat siirtyneet hitaasti. 2000-luvulla naisten ja miesten välistä poliittisten tehtävien jakoa ja hierarkiaa ollaan vähitellen murtamassa. Tämä heijastuu osaltaan myös politiikan ja kansalaistoiminnan muutoksiin.

Seuraavissa artikkeleissa, tutkimuksissa ja lähdeaineistoissa tarkastellaan naisten poliittista osallistumista, kansalaisuutta, tasa-arvopolitiikkaa ja niiden toteutumista eri aikoina ja eri maissa. 2000-luvun alkupuolen kehitys vertautuu 1900-luvun alkupuolen tilanteeseen. Samalla tarkastellaan 1900-luvun modernissa yhteiskunnassa tapahtuneita laajoja muutoksia naisten ja miesten elämässä. Nuorten kansalaisosallistuminen valaisee iän ja sukupuolen liittymistä toisiinsa. Sivuilla tulevat esille myös yhteiskunnallisen aseman ja etnisen taustan väliset kiinteät kytkökset poliittiseen toimintaan ja osallistumiseen. Eurooppalaiset ja kansainväliset vertailut antavat näkökulmia sukupuoleen ja tasa-arvoon, niin suomalaisen politiikan erityispiirteisiin kuin yhtäläisyyksiin ja rinnakkaisuuksiin muualla.